Maaperällä ja sen koostumuksella on suuri merkitys perustustyypin ja perustusten rakenteen suunnittelussa. Kantavuuden lisäksi maalajien kapillaarisuus ja maaperän routivuus ovat tärkeimpiä perustusten suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. Lisäksi on hyvä varmistaa jo ennen rakennuksen suunnittelun aloittamista, ettei rakennuspaikan radonpitoisuus ylitä sallittuja arvoja. Kapillaarinen vedenliike maasta perustuksiin ja maan routiminen (maan jäätyminen, johon liittyy vesipitoisuuden kasvu ja myös routimisnousua) riippuvat pääasiassa maa-aineksen rakeisuudesta.

Taulukko Kivennäismaalajien kapillaarisuudesta

maalaji	rakeiden läpimitta mm.	kapillaarinen vedennousu mm.
Sora	2...20	0...30
Hiekka	0,2...2	30...300
Hieta	0,02...0,2	300...3000
Hiesu	0,002...0,02	3000...30000
Savi	0...0,002	yli 30000

Routivia kivennäismaalajeja ovat savi, hiesu, hieno hieta ja yleensä sellaiset moreenit ja muut maalajit joissa hiesua ja sitä hienompia lajitteita kuin 3 painoprosenttia laskettuna 2 mm pienempien rakeiden määrästä. Koska yleensä ei voi olla täysin varma maalajien hienojen ainesten määrästä, tulisi kapillaarisen vedennousun katkaisevana kerroksena käyttää rakeisuudeltaan vähintään 2 mm:n maa-ainesta eli soraa. Eloperäiset maalajit, kuten esim. turve, humus ja lieju tulee aina poistaa rakennuspaikalta ennen rakennustöiden aloittamista. Perusmuurien ja -pilareiden anturat tuetaan yleensä kaivamattomaan perusmaahan. Joskus anturan alle tulee tiivistetty sora. Täyttömaana käytetään karkeaa, kapillaarisen vedennousun estävää salaojitussoraa.